Hans Pfitzner

upright|pienoiskuva|Hans Pfitzner noin vuonna 1910.

Hans Erich Pfitzner (5. toukokuuta 1869 Moskova – 22. toukokuuta 1949 Salzburg) oli saksalainen säveltäjä, kapellimestari, pianisti ja musiikinopettaja. Pfitzner syntyi Moskovassa vuonna 1869. Vuonna 1872 hän muutti perheineen Frankfurt am Mainiin. Pfitzner opiskeli vuosina 1886–1890 paikallisessa Hoch'sches Konservatoriumissa. Myöhempinä vuosinaan Pfitzner asettui Salzburgiin, jossa hän kuoli vuonna 1949. Pfitznerin tuotantoon kuuluu muun muassa liedejä ja oopperoita, kuten hänen pääteoksenaan pidetty ''Palestrina'', joka perustuu Giovanni Pierluigi da Palestrinan elämään.

Pfitzneria on pidetty ”viimeisenä romantikkona” hänen saksalaisessa musiikillisessa traditiossa pitäytymisensä vuoksi. Hän oli lisäksi konservatiivinen, ja 1900-luvun alussa kehittynyttä modernismia vastaan hän taisteli suorastaan epätoivoisen kiihkeästi. Säveltäjinä Pfitznerin esikuvia olivat ennen muita Robert Schumann ja Richard Wagner, eikä hän pyrkinyt värikkyyteen ja suuriin tehoihin, toisin kuin maanmiehensä ja ikätoverinsa Richard Strauss. Paljolti tämän vuoksi Pfitzner on pysynyt melko tuntemattomana säveltäjänä saksankielisten maiden ulkopuolella.

Häntä on pidetty natsien myötäilijänä, joka näki natsi-Saksassa mahdollisuuden kansakunnan uudistumiseen. Pfitzner vastusti jazz-musiikkia ja Arnold Schönbergin edustamaa modernismia erityisesti esseessään ''Die neue Ästhetik der musikalischen Impotenz'' (Musiikillisen kyvyttömyyden uusi estetiikka) vuodelta 1920. Wikipedian tuottama