Heinrich Schütz

thumb|200px|Heinrich Schütz. Christoph Spetnerin maalaus n. 1650-1660 Heinrich Schütz (Heinricus Sagittarius; 9. lokakuuta 1585 Köstritz – 6. marraskuuta 1672 Dresden) oli saksalainen säveltäjä ja urkuri. Hän sävelsi muun muassa ensimmäisen saksalaisen oopperan, ''Dafnen''. Sen ensiesitys oli Torgaussa vuonna 1627, mutta teoksen musiikki on sittemmin kadonnut. Hän on huomattavin aikansa kolmesta saksalaisesta säveltäjäkolmikosta, johon kuuluivat myös Samuel Scheidt ja Johann Hermann Schein. Häntä pidetään myös merkittävimpänä Bachin edeltäjänä evankelisen kirkkomusiikin alalla.

Schütz aloitti musiikin harrastamisen laulamalla kuorossa. Tämän jälkeen hän meni Marburgiin opiskelemaan lakia. Vuosina 1609–1613 hän opiskeli Venetsiassa musiikkia opettajanaan Giovanni Gabrieli. Opiskelunsa jälkeen Schütz toimi urkurina Kasselissa, mutta vuonna 1615 hän siirtyi Dresdeniin säveltämään musiikkia. Vuosina 1628–1629 hän opiskeli jälleen Venetsiassa, jossa Claudio Monteverdi esitteli hänelle uusimpia draamallisen tyylin virtauksia. Monteverdillä oli suuri vaikutus Schützin vuosina 1628–1645 tekemiin sävellyksiin, joihin kuuluvat Venetsiassa tehty ''Symphoniae sacrae'' -konserttokokoelma ja sen vuosina 1647 ja 1650 tehdyt jatko-osat

Schütz työskenteli Dresdenissä kuolemaansa asti. Kolmikymmenvuotinen sota haittasi hänen työskentelyään siten, että sodan tuhojen takia hänellä oli käytettävissään vain kuoro ja muutamia soittajia. Heille hän sävelsi vuosina 1636–1639 pienimuotoisia teoksia, jotka dynaamisuudessaan ja värikkässä soitinnuksessaan ovat hänen onnistuneimpia sävellyksiään. Vieläkin kuuluisampi on hänen 86-vuotiaana säveltämänsä teis Deutsches Magnificat (1671). Se on moni-ilmeinen ja nerokas teos, jossa on viittauksia hänen nuoruusaikojensa lausunnalliseen resitatiiviin. Schütz kuoli aivohalvaukseen vuonna 1672.

Valtaosa Schützin sävellystuotannosta on kirkkomusiikkia. Urkusävellyksiä hän ei kuitenkaan ole tehnyt. Wikipedian tuottama