Maria Stader

thumb|Maria Stader

Maria Stader (5. marraskuuta 1911 Budapest – 27. huhtikuuta 1999 Zürich) oli unkarilaissyntyinen, sveitsiläistynyt sopraano. Hän tulkitsi varsinkin konserttiohjelmistoa. Hän teki merkittäviä esiintymisiä muiden muassa Bruno Walterin, Carl Schurichtin ja Ferenc Fricsayn johdolla.

Stader syntyi Molnár-sukunimisenä, mutta hän asui sijaisperheissä Punaisen ristin sijoittamana. Syy oli lapsuuden aliravitsemus. Stader adoptoitiin lopulta vuonna 1928, missä yhteydessä hän sai sukunimen, jolla hänet parhaiten tunnetaan. Stader sai varhaista lauluopetusta Hans Kelleriltä Karlsruhessa. Hän ei saanut lyhyytensä (144 cm) takia kiinnitystä Augsburgin kaupunginteatteriin. Tuntemansa taiteilijapariskunta Walter Schulthessin ja Stefi Geyerin avulla hän pääsi kuitenkin tekemään ensimmäisen tärkeän konserttiesiintymisensä Zürichissä 16. marraskuuta 1934. Stader pääsi Zürichin konservatorioon ja sai vuodesta 1935 lähtien opetusta Ilona Durigolta, sitten Therese Behr-Schnabelilta. Hän lähti vuonna 1938 Milanoon, jossa häntä opetti Giannina Arangi Lombardi. Stader sai julkista huomiota voittaessaan ensimmäisen palkinnon kaikkien aikojen ensimmäisessä Geneven kansainvälisessä musiikkikilpailussa vuonna 1939.

Stader työskenteli toisen maailmansodan aikana vain Sveitsissä ja Radio Beromünsterin nauhoituksessa lukuunottamatta konserttia Berliinissä tammikuussa 1940. Vuodesta 1946 lähtien Stader esiintyi säännöllisesti Schaffhausenin kansainvälisellä Bach-festivaalilla. Johann Sebastian Bachin teosten esittämisen lisäksi hän sai mainetta Wolfgang Amadeus Mozartin musiikin tulkitsijana, jonka tyyliin vaikutti vahvasti Bernhard Paumgartner. Stader teki kansainvälisiä esiintymisiä monissa Euroopan maissa ja vuodesta 1954 lähtien Yhdysvalloissa. Hän esiintyi Israelissa ensimmäisen kerran vuonna 1956. Lisäksi hän esiintyi Japanissa vuonna 1960, Etelä-Afrikassa vuonna 1963 ja Etelä-Amerikassa vuonna 1968. Stader teki viimeiset esiintymisensä vuonna 1969. Tuolloin hän piti Zürichissä konsertin, jossa yksi hänen säestäjistään oli Géza Anda. Lisäksi hän lauloi 7. joulukuuta 1969 New Yorkissa Mozartin ''Requiemin'' esityksessä, jonka johti Abraham Kaplan. Stader opetti laulua Zürichissä ja piti mestarikursseja Aspenin musiikkijuhlilla.

Stader teki harvoin oopperaesiintymisiä. Hän kuitenkin tulkitsi muun muassa Yön kuningattaren roolin Mozartin ''Taikahuilussa'' Wienin valtionoopperassa vuonna 1948 ja Covent Gardenissa vuonna 1949. Staderin ohjelmisto koostui pääasiallisesti yksinlauluista, oratorioista, messuista ja orkesteriteoksista. Stader meni naimisiin ja sai lapsia. Avioituessaan hän otti käyttöönsä sukunimen Erismann. Staderille myönnettiin Lilli Lehmann -mitali vuonna 1950, Salzburgin kaupungin hopeinen Mozart-mitali 1956, Zürichin kaupungin Hans Georg Nägeli -mitali vuonna 1962 ja Itävallan ensimmäisen luokan tieteiden ja taiteiden kunniaristi vuonna 1964. Lisäksi Stader sai Itävallassa professorin arvonimen vuonna 1977. Hän julkaisi omaelämäkertateoksen ''Nehmt meinen Dank'' (1979). Wikipedian tuottama